”Jos pystyt katsomaan ylös, pystyt nousemaan ylös. Nouse ylös.”
[1]
Kuvittele toistavasi tuota itsellesi lukuisia kertoja kahden päivän sisällä.
Levin seuduilta meille tuli näet vierailemaan eräs naikkonen. Meillä tarkoitan minun ja Tuomaksen valmennuksessa olevaa Rovaniemen salibandyseuran miesten edustusjoukkuetta. Tämän naisen nimi oli Laura Peippo, ja hän tuli pitämään meille pienoisen bootcampin Ounasvaaran kauniissa luonnossa. Niille jotka eivät tiedä, kyseessä oli kovatehoista liikuntaa ja yhdessäoloa. Kuntopiiriä, juoksentelua, kaverin kantamista, maassa ryömimistä, kivien heittelyä ja mustikoiden syömistä.
Bootcamppimme kesti kaksi päivää, ja kahden päivän aikana kellotettiin kuntoilua lähemmäs 8 tuntia. Oli ilo päästä mukaan tähän kuntokouluun, ja joukkueen fysiikkavalmentajana tunsin pientä vastuuta hieman näyttää, etten itsekään ole pelkkää kuumaa ilmaa. Ei sillä että tässä mitään henkseleitä pitäisi paukutella, mutta halusin todistaa sen itselleni. Halusin myös testata sitä kuinka pitkälle jaksan itseäni puskea.
Katsokaas kun omat tavoitteeni ja kuntosaliharjoittelumetodini perustuvat hyvin vahvasti periaatteeseen jossa yli viisi toistoa tehtävät liikkeet ovat epämiellyttäviä. Välillä toki tykkään vaihtaa apinanraivolle ja tehdä jotain typerää ja täysin kahjoa joka tuhoaa minut täysin ja pakottaa hengailemaan maantasolla vähintään viitisen minuuttia. Mutta nämäkin sekoilut kestävät vain muutamia minuutteja korkeintaan. Teeppä siinä sitten pari sataa askelkyykkyä joka suuntaan pitkin siltoja kolmatta tuntia. Menemättä älyttömän hengelliseksi, tämä kehonpainokiirastuli opetti minulle paljon. Nämä asiat pätevät kaikkeen muuhunkin kuin pelkkään spiderman-ryömintään vaaraa ylöspäin.
OPETUS 1
Harjoittelu ei niinkään aina ole fyysinen kehitysympäristö, vaan psyykkinen. Tämä tuli selväksi neljännen harjoitustunnin kohdalla vatsalihasten krampatessa ja mielen valittaessa. Tarkoitus on imeä energiaa sieltä mistä pystyt, ottaa tukea muusta joukkueesta ja ympärillä olevista treenaajista ja ohjaajista, tarkoitus on ylittää itsensä, ottaa vielä yksi askel ja kaatua aina eteenpäin.
OPETUS 2
Lopulta me aina menestymme, mikään ei tosiaan kestä ikuisesti. Ikäviä aikoja tulee aina, joskus yllättäen, joskus odotettuna. Sitä et voi millään estää. Lopussa koettaa menestys, jos vain jaksat roikkua mukana.
OPETUS 3
Viimeistään parin tunnin sisällä kadut sitä että nousit ylös sängystä ja ajoit sinne parkkikselle valmiina toimintaan. Mutta tiedät paremmin. Tiedät, että ainut asia jota lopulta tulisit katumaan, on se että lopetit tai se, ettet edes yrittänyt.
OPETUS 4
Ihmisellä on kuitenkin älyttömät voimavarat jemmassa siellä jossakin. Pystyt niin paljon enempään kuin luulet. Pystyt toteuttamaan niin paljon enemmän kuin mitä ikinä uskot. Se vain vaatii työtä, hikeä ja hyppysellisen kärsimistä.
Kaiken kaikkiaan minulla oli hauskaa. Koko porukalla oli hauskaa. Nauroimme paljon, etenkin bootcampin viimeisinä kirjaimellisesti vajaina tunteina. Kiitos Lauralle tästä. En takuulla tule sitä heti tekemänä uudestaan! Mutta ehkä joskus, etenkin jos kaipaan hieman potkua takamukseen ja ryhdistäytymistä.
Olen sen lisäksi hyvin katkera siitä että koko homman järjestänyt ja kokoon kasannut yhtiökumppanini ja brother-from-another-mother Tuomas karkasi Helsinkiin katsomaan potkupalloa kaiken tämän välttämiseksi. Lisättäköön tämä myös aikakirjoihin. Kosto elää.
1: Lainauksesta saamme kiittää suosikkipuhujaani Les Brownia.
