Pihalla on jo vähän turhan kylmä ja sadekuuro hakkaa ikkunaan. Itsehän olen sisällä ja juon kuumaa kahvia, jääkaappi täynnä ruokaa. Onneksi minun ei tarvitse metsästää mitään, saati lähteä sään, ravinnon tai saalistajien takia yhtään mihinkään kämpästäni. Elämä on helppoa, eikä selviytyminen ole monille ongelma. Harmi vain, ettei kehomme ole tähän tottunut. Mukavuutemme ja elämän sietämätön helppous on tehnyt meistä epäaktiivisia, ylipainoisia ja sairastelevia. Syvällä sisimmässäsi on yhä tuhansia ja miljoonia vuosia sitten vaikuttanut esi-ihminen. Tämä otus eli kovin erilaista elämää. Elämää, jota kehosi ja aivosi vieläkin luulee sinun elävän.
Eräs suuri syy ongelmallisille elämätavoillemme löytyy historiastamme. Tämä on nyt kirjoituksissani kolmas pätkä evoluutiosta. Olen aiemmin kirjoittanut siitä kuinka tarpeemme liikkua on kadonnut, ja kuinka historian aikainen liikkuminen on oikeastaan meidät rakentanut. Liikkumisen lisäksi kuitenkin myös ravintokäytöksemme on evoluution johtamassa ristiriidassa. Kehojamme tai mieltämme ei ole tarkoitettu toimimaan näin. Lihomme, keräämme täysin ehkäistäviä sairauksia ja rakennamme huonoja elämäntapoja osaksi sen takia, että kehomme yrittää vain pysyä hengissä.
ELÄMÄN TARKOITUS: KUINKA ME SÖIMME
Nyt kuulet elämän tarkoituksen 24-vuotiaan nuoren miehen suusta: Meidän alkuperäinen tarkoituksemme on lisääntyä ja selvitä hengissä, jotta voimme pitää huolta jälkikasvustamme. Kehomme on yhä paljolti viritetty toimimaan tämän asetuksen mukaisesti. Sen huomaa etenkin aineenvaihdunnan ja ravintokäyttäytymisen puolelta. Selviytyminen nimittäin vaati ravintoa.
Asia ei vain ollut yhtä yksinkertaista kuin nykyajan kaupassa käynti. Pitkän aikaa ruoan saanti oli vaihtelevaa ja satunnaista: toisinaan ruokaa oli runsaasti, ja toisinaan sitä todellakaan ei ollut tarjolla. Ehkä paikallinen kommuuni oli kiskonut kaikki hedelmät puista, tai sitten gaselli pääsi karkuun. Myöhemmin maanviljelysaikana sato saattoi mennä päreiksi joka tarkoittikin sitten useamman kuukauden vatsan murinaa.
Tämä johti siihen, että kehosta tuli todella pätevä koneisto säätelemään energia-aineenvaihduntaasi. Kun ruokaa oli vain vähän saatavilla, lyötiin energialiekkiä pienemmälle jotta säilyimme hengissä. Kun ravintoa oli tarjolla yllin kyllin, oli järkevää syödä yli tarpeen ja varastoida energiaa kehomme lihaksiin, pariin muuhun varastoon ja rasvakudoksiin. Sittenpä oli mitä poltella kun syötävänä ei ollut muuta kuin juuria. Samasta syystä emme ole viritettyjä liikkumaan ilman tarkoitusta. Miksi tuhlaisimme energiaa kun joku päivä sitä saatamme tarvita jonkin pedon jahtaamiseen? Levätään silloin kun mahdollisuus on! Raskas vaihtelu luo äärimmäisiä reaktioita.
Saatavuus tuo ongelman myös siinä mitä tykkäämme syödä. Suurin osa metsästäjä-keräilijöistä nimittäin söi sen, mitä tarjolla oli. Mutta aina kun mahdollista, suosimme mahdollisimman energiapitoisia ravinteita. Tämä tarkoittaa rasvaista ja sokeripitoista ravintoa, eli hedelmiä, marjoja ja lihaa. Meillä on siis oma vetomme nykyajan roskaruokaan, ihan vain yllä mainittujen selviytymisperiaatteiden takia. Kasvikset ja juuret katsokaas vaativat kovin paljon työtä niistä saatavaan ravinnon määrään nähden.
Nykyään syöminen on paljon helpompaa. Ravinnon saatavuuden muutoksien lisäksi myös safkamme laatu oli kovin erilaista. Olemme nimittäin nykyään jalostaneet ravintoa melkoisesti. Enkä nyt edes puutu vielä sokeriin, jauhoihin ja lisäaineisiin, vaan mennään vaikka hevi-osastolle. Lähes jokainen vihannes ja hedelmä jonka siellä näet, ei enää vastaa sitä mitä se joskus on ollut. Kasvikset ovat ennen olleet rutkasti pienempiä, kitkerämpiä ja kovempia pureskella. Nykyään ruoka on jalostettu kuitenkin helposti syötäväksi, paljon makeammaksi sekä suuremmaksi. Tämä on karsinut esimerkiksi ruoan kuitupitoisuutta, joka olisi kovin tärkeää hyvinvoinnillemme.
Päädymme useampaan eri pulmaan: Ensinnäkin, ruoan syöminen on nykyään helpompaa ja sitä kautta nopeampaa. Pystymme helposti kumoamaan jopa tuhatkin kaloria kymmenissä minuuteissa, kun taas ennen metsästäjä-keräilijät saivat hakea samoja energiamääriä ensin useiden kilometrien kävelyn sekä kaivelun tai kiipeilyn kautta. Samalla esi-isämme joutuivat myös syömään määrällisesti törkeästi enemmän ja kauemmin. Ruoan koostumuksen takia pureskelu ja sulattelu vei paljon pidemmän aikaa. Tämä johtaa myös muihin kustannuksiin. Ruoan pureskelu, ravintoaineet ja se työ, mikä piti ruoan saamisen eteen nähdä, vaati huomattavasti paljon energiaa. Syömme siis suurempia määriä kuluttamalla vähemmän. Pureskelun vähentyminen ja helpottaminen on myös mahdollisesti saanut aikaan ongelmia viisaudenhampaiden kanssa. Tämän mekanismin jaoin pari viikkoa sitten uutiskirjeemme tilaajille. (Saat sen tilattua tämän artikkelin alapuolelta!)
SYÖ KUIN LUOLAMIES?
Meidän mielemme ja kehomme on viritetty toimimaan kovin haastavalla tavalla. Olen sen monimutkaisia mekanismeja availlut nyt useita vuosia. Monesti päädyn tarkastelemaan historiaamme jopa miljoonien vuosien takaa löytääkseni selityksen. Erään sanonnan mukaisesti, biologiassa ei olisi mitään tolkkua ilman evoluutiota.
Muutamia vuosia sitten tapetille nousi niin sanottu Paleo-ruokavalio, joka painosti meitä syömään kuin luolamiehet. Tämä on hieno idea, suosin itsekin mahdollisimman suoria ravintoaineita (liha, kasvikset, pähkinät ja juurekset) sekä yksinkertaista syömistä. Luolamiehet eivät tietääkseni syöneet suklaata tai kebabia. Tämä ehdotus kuitenkin kaatuu aika nopeasti omiin kommelluksiinsa. Mutta ennen kaikkea se missaa yhden todella olennaisen asian,
Päivän artikkelissani halusin tuoda esille sen, kuinka esihistoriasta kehittynyt syömiskäytöksemme on kovin paljon ristiriidassa sen kanssa, mitä nykymaailmalla on tarjota. Evoluutio ei ole enää pysynyt perässä, ja kehomme vielä yhä luulee taistelevansa selviytymisestä sen hakiessa mahdollisimman korkeita kalorimääriä, helppoa ravintoa sekä pientä rasvavarastoa nälänhädän varalle.
Ratkaisu ei siis ole syödä kuin luolamies. Päinvastoin. Yksi suurimmista ongelmistamme on, että syömme yhä kuin luolamiehet.
Lieberman, D. 2013. The Story of The Human Body
