Sytytys PT-uralle lähti kun viisi vuotta sitten katsoin itseäni peilistä ennen ratsastustunnille menoa. Housujen yli pullotti vatsamakkaraa ja kypärän alta tuli paksun posket. Ratsastaminen sujui kyllä, mutta olin aina yhtä kuollut tuntien jälkeen. Elämäkään ei oikein maistunut kaksiselta. Silloin päätin, että tämä loppuu nyt.
Silloin kun katselin itseäni peilistä ja tein sen päätöksen, että tämä loppuu tähän, menin Elloksen sivuille. Siellä oli housut, jotka olin halunnut jo kauan aikaa. Tilasin ne, koossa 38. Olin kokoa 42. Ja niiden housujen oli mentävä nätisti jalkaan viimeistään puolen vuoden päästä. Nämä valkoiset housut olivat koko ajan esillä, muistuttamassa minua. Ne olivat vieläpä farkkua, jotenka ne kertoivat hyvin rehellisesti milloin housut olivat hyvät.
Aloitin omatoimisen vähähiilihydraattisen syömisen ja apunani käytin silloin kalorilaskuri.fi-sivua. (Muita hyviä on esimerkiksi fatsecret.fi – Ville) Samaan aikaan aloitin uudelleen kuntosali-harrastuksen, jonka yläasteen jälkeen jätin. Ratsastaminen, kuntosali ja päälle vielä uintia. Näillä mentiin sopivassa suhteessa kuusi kuukautta. Uinti oli silloin paras aerobinen muoto, koska hölkkäämään en silloin omasta mielestä jaksanut. Puoli vuotta kului ja farkut meni jalkaan, ilman että ahisti ja puristi!
Kiloja putosi ensimmäisen puolen vuoden aikana 14 kg. 84 kilosta 70 kiloon. Olin siihen tyytyväinen ja jäin sitä ylläpitämään. Ylläpito osoittautui kuitenkin vaikeimmaksi. Oli hankala päätellä, mikä on sopiva määrä syödä, että paino pysyy saman. Olin tottunut syömään vähän. Ja mikä oli oikea määrä syödä hiilihydraatteja ja millä tahdilla niitä uskalsi lisätä päivittäiseen syömiseen? Paino nousi vuodessa viisi kiloa. Liikuntamuodoista jäi vain jäljelle ratsastus ja sen kylkeen tuli pyöräily.
Kun se viisi kiloa tuli, ne piti saada pois. Heti. Silloin astuin suden kuoppaan. Treeniä päivästä toiseen. Salilla, lenkki polkukin tuli juoksuineen sekä siihen päälle kaiken maailman kuntonyrkkeilyt ja rappurallit. Ei niiin mitään rajaa treenin määrällä. Levosta puhumattakaan. Pikku hiljaa alkoi päivät tuntua raskailta, vanne kiristi päätä, oli nälkä ja vähä itkettiki. Olin varma, että nyt ollaan raskaana. Mutta ei, se olikin ylikunto joka kolkutteli niskaan. Pakko lepoa reilu kuukausi, ja se menikin nukkuessa melkolailla. Tuli opittua kantapään kautta, mikä on järkevä suhde harjoittelun ja levon kannalta.
Ylikuntoa potiessa oli aikaa miettiä asioita ja ura liikunnan saralla alkoi polttaa vielä enemmän. Ylipaino, oikein syöminen, järkevä harjoittelu, levon määrä ja ylikunto. Syksyllä 2012 päätin, että koska liikunta kiinnosti minua todella paljon, niin alan opiskella siitä ammattin. Olin saanut paljon ympäriltä avunhuutoja ylipainon kanssa taistelevilta tuttavila, sekä ammattipätevyys tukisi omaa harrastusta. Miksen siis voisi tehdä siitä itselle työtä? Nämä kaikki kokemukset potkivat enemmän tutkimaan ja silloin Trainer4Youn sivut löytyi netistä.
Koulutukseen pääsin syksyllä Personal-Trainerin opintoihin. Syksyllä 2014 valmistuin Personal-Traineriksi. Olen todellakin saanut sen ammatin minkä halusin ja työn mihin todella tunnen intohimoa. Se, että saan auttaa ihmisiä heidän unelmiensa tavoittamisen kanssa, on jotakin aivan mahtavaa mitä ei voi yhdellä sanalla kuvata.Tällä hetkellä harjoittelen itse kuntosalilla, kerta viikossa pyrin toiminnalliseen harjoitteluun ulkona. Sen lisäksi, että treenaan asiakkaitani salilla ja ulkona sekä ryhmäliikuntatunteja Ladylinella. Koukussa ollaan, mutta järkevästi 😉
Liikunnan parissa toimiminen on haasteellista, ja siksi hyvin palkitsevaa. Jokainen meistä on erilainen ja kaikki ei todellakaan sovi kaikille. Koko ajan täytyy kehittää omaa osaamista, että voit palvella kaikenlaisia asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi keväällä tuli opittua painonnoston perusteet Spartanin järjestämällä painonnosto-kurssilla. Seuraavaksi silmissä siintää ravintovalmentajan opinnot