Liike on lääke. Tämä tosiaan on tiedetty jo tuhansia vuosia. Mutta mitä tapahtuu kun lääke jää ottamatta? Vanha viisaus ja yksi ehdottomista suosikkisanonnoistani sanoo tähän seuraavaa:
”Jos sinulla ei ole aikaa pitää huolta kehostasi tänään, varaa aikaa hoitaaksesi sairautta tulevaisuudessa.”
Olisi hienoa jos voisimme vain rykäistä yhden kovan kuntokuurin tai superliikuntahaasteen ja sen jälkeen kävellä kaduilla terveenä ja reippaana yksilönä. Ikävä kyllä näin ei käy. Tämä lääkekuuri ei pääty missään vaiheessa. Liike on lääke, jota sinun pitää ottaa joka viikko, mielellään päivittäin. Olen puhunut aiemminkin siitä, miksi jotkut jättävät lääkkeensä ottamatta. Totuus kuitenkin on, että silloin kun lakkaat hoitamasta itseäsi, lakkaa lääkkeen vaikutus.
Mitä siis tapahtuu kun lääke jää kaapin pohjalle pidemmäksi aikaa?
VÄHEMMÄN LIIKETTÄ
Liikunnan vähentämistä tai lopettamista on tutkittu jonkun verran. Tässä hieman helposti sulatettavaa tietoa:
Tavanmukaisia juoksijoita, jotka kellottivat viikossa noin 8-40 kilometriä, seurattiin reilun seitsemän vuoden ajan. Heidän painoaan ja viikoittaisia juoksukilometrejään seurattiin. Tutkimus havaitsi, että juoksijat keräsivät kiitettävällä vauhdilla elopainoa, jos he sattuivat vähentämään viikoittaisia kilometrejään pitkän ajan myötä.
Tämä on aika huolestuttavaa kun mietitään tuota juoksumäärän skaalaa. Juoksit kuinka paljon tahansa viikossa, on vähennyksellä kuin myös lisäkilometreillä vaikutusta. Eroja kuitenkin oli. Ne jotka muutenkin juoksivat suhteessa pienempiä matkoja (8km seutuvilla), kärsivät vähennetystä juoksusta enemmän kuin ne, jotka vähensivät isommasta kilometrimäärästä (32-40km).
Jos taas juoksumääriä lisättiin, pystyttiin painon nousua hillitsemään tai luomaan jopa painonpudotusta, suurempi vaikutus oli taas enemmän juoksevilla. Tässä vaiheessa on tietenkin huomioitava, ettei tutkimus kartoittanut syömiskäyttäytymistä tai muuta liikuntaa. Mutta se kertoo kuitenkin paljon. Me nimittäin itsekin usein sivuutamme nämä seikat.
Samaan ilmiöön on törmätty kävelyssä. Me UniFitillä kehotamme iskemään päivittäiset askelmäärät sinne 8,000–10,000 akselille. Jos tästä lukemasta napsaiset muutaman tuhat askelta pois pariksikin viikoksi, tapahtuu hirveitä. Kahdessa viikossa hapenottokykysi, eli peruskuntosi, laskee 7 %, insuliiniherkkyytesi romahtaa 17 %, painosi nousee useita prosentteja samalla kun kadotat lihasta reilun kilon verran. Kaksi viikkoa!
Kolmas tutkimus havaitsi kolmen viikon askelvähennyksen johtavan 80 % muutokseen verensokerin hallinnassa. Eikä todellakaan hyvään suuntaan. Mutta jos yhtään lohduttaa, ilmeisesti tasapainoharjoittelun kautta opitut taidot pysyvät paremmin yllä vaikka treenaaminen lakkaisikin. Samoin voimaharjoittelussa kyllä tulee selkeästi takkiin jos se jätetään pidemmäksi aikaa sivuun. Voima ja lihas kuitenkin tulevat takaisin nopeammin kuin syntyvät, joten se on ihan mukava homma.
MUTTA
Tässä vaiheessa homma menee mielenkiintoiseksi. Jemmassa on yksi jopa dekkarimainen käänne. Epäaktiivisuus ja aktiivisuus toimivat nimittäin eri polkuja. On huomattu, että geenit ja polut jotka aktivoituvat ja mukautuvat epäaktiivisuuden takia, eivät ole välttämättä käännettävissä aktiivisuudella.
Esimerkiksi kasa koehenkilöitä laitettiin puhtaaseen vuodelepoon reilun viikon ajaksi. Tämä 9 päivän makoilu ja tylsyys johti 4,500 mRNA:n muutokseen. Eli suomennettuna muutokset tuntuvat todella syvällä DNA:n ja molekyylibiologian välissä. Ongelmaksi tuli se, ettei neljän viikon aktiivinen treenaaminen vuodelevon jälkeen edes vaikuttanut viideosaan näistä reilusta 4,000 lähetistä. Eli vuodelevon aiheuttamia muutoksia ei onnistuttu edes liikunnalla täysin kääntämään.
Jos mietit tuota yhtään pidemmälle, on vaarana että sulake kärähtää. Pitkäaikainen raskaampi epäaktiivisuus ei siis välttämättä korjaannu kovinkaan nopeasti liikunnalla, jos koskaan. Kyseessä on saman kolikon kaksi puolta. Se, kuinka vakava ongelma tämä on, ei ole selvää.
TIEDÄ TÄMÄ
Epäaktiivisuus on siis yhteydessä isoon listaan sairauksia ja vaivoja (jopa 35 sairautta!). Samoin jo aktiivisen elämän muutokset voivat johtaa erittäin kovaan kunnon laskuun ja kehon muutoksiin, ihan molekyylitasolla asti.
Voidaan todeta, että paras tapa estää näiden tautien syntyä sekä geenien muokkautumista ja toimintaa, on vähentää ja pilkkoa epäaktiivisuutesi mahdollisimman pieniksi paloiksi, ja ottaa lääkkeesi joka päivä. Miten tähän siis kannattaa lähteä?
Nämä vinkit ovat suoraan e-kirjastamme 3 askelta kohti elämäsi kuntoa, ja ne sopivat tähän oikein hyvin (e-kirjan saat ladattua veloituksetta tilaamalla uutiskirjeemme etusivultamme):
- Lisää aktiivisuutta: Kävele, pyöräile tai riehu muuten vain vähintään puoli tuntia päivässä, mielellään 5-7 kertaa viikossa. 8,000 askelta olisi hyvä vähintään saada suurimpana osana päivistä. Leiki, tanssi ja riehu.
- Vähennä epäaktiivisuutta: Valitse portaat hissin sijaan, Nouse ylös tuolistasi vähän väliä, kävele kauppaan ja pyöräile töihin.
- Harjoittele. Aloita lyhyistä kuntoharjoituksista, kuten juoksemisesta tai kehonpaino- ja kahvakuulatreenistä. Puolikin tuntia pari kertaa viikossa on hyvä startti, siitä voit sitä voimavarojesi mukaan kasvattaa.
Liike on sinun lääkkeesi. Ei ole juurikaan asioita, joita sinun pitäisi tehdä. Mutta jotain on parempi tehdä. Haluamme inspiroida ja auttaa mahdollisimman monia ihmisiä liikkumaan. Haluamme auttaa ihmisiä löytämään nautintoa ja hyvinvointia liikkumisesta, sekä etsiä kehonsa uusia rajoja. Sinulle annetaan vain yksi keho. Hoidatko sitä nyt, vai varaudutko sairastamaan tulevaisuudessa?
INSPIROI & AUTA
Jos kaipaat tarkempia ohjeistuksia tai vinkkejä, tarjoamme lukuisia valmennuspalveluita tarpeidesi mukaisesti. Samoin olemme luoneet e-kirjan juurikin liikunnallisten elämäntapojen aloittamiseen. E-kirjamme 3 askelta kohti elämäsi kuntoa saat täysin ilmaiseksi etusivultamme liittymällä sähköpostilistallemme.
Jos viestimme on sinulle tärkeä, olisi hienoa jos jakaisit sitä myös muille ja inspiroisit ystäviäsi ja läheisiäsi liikkumaan ja hoitamaan kehoasi. Me kiitämme, ja he varmasti kiittävät.
Lähteet: 1: William, P. 2008. Asymmetric Weight Gain and Loss from Increasing and Decreasing Exercise 2: Booth, F. Roberts, C. Laye, M. 2012. Lack of exercise is a major cause of chronic diseases 3: Huang, H-N. Yamamoto, T. 2014. Effects of Detraining on the Training-Induced Balance Ability in Humans
