Kuvittele tilanne, jossa eteesi tuodaan soppakulho. Nätissä Iittalan kulhossa on herkullista keittoa. Saat syödä niin paljon kuin haluat. Tässä on kuitenkin pieni juju: Kulho täyttyy hiljakseen itsenäisesti ja sinun tietämättäsi, kun sitä syöt. Osaisitko arvioida milloin olet syönyt tarpeeksi? Joo joo, lopetat kun olet kylläinen ja kyllä tiedät paljonko syöt. Väärin. Suurimmalla osalla meistä ei oikeasti ole hajuakaan.
Mieletön syöminen, sen ehkäiseminen sekä vähentäminen ovat tärkeimpiä tekijöitä yksilön painonhallinnassa ja ravintototttumuksissa. Olen kirjoittanut asiasta jopa useamman kerran aikaisemminkin, katso vaikka 50 vinkkiäni mielettömään syömiseen, tai vanhemmat pohjustavat artikkelini Ajatuksesi on arpapeliä ja Mieletöntä syömistä.
Brian Wansink tutkii paljon tällaista mieletöntä syömistä. Tuo soppatutkimus on siis oikeasti toteutettu. Tulos oli aika järkyttävä: söit pohjattomasta kulhosta jopa yli 70% enemmän keittoa! Mieti, melkein tuplasti sen mitä normaalisti söisit. Älytöntä on se, ettet oikeastaan ollut yhtään sen kylläisempi kuin ne, jotka saivat normaalin annoksen.
Okei, menet soppakeittiön jälkeen elokuviin. Siellä onkin erikoispäivät, ja sinulle annetaan ilmainen saavi popcornia! Kuinka mahtavaa. Toiset saa isomman saavin, toiset pienemmän. Tositarina on, että elokuvateatterin porukka halusi vain päästä eroon vanhaksi menevistä poppareista, ja antoi osalle leffassa kävijöille väljähtänyttä ja nihkeää popparia. Kyllä sä tiedät millaista tarkoitan. Se vinkuu hampaissa ja maistuu pahvilta. Osa sai tuoretta popparia.
Ilmaista kun se on, niin varmaan olisit dumpannut sen eltaantuneen popparin ja jättänyt sen syömättä? Kuten varmaan arvaat, on tämä olettamus väärä. Todellisuudessa syömistäsi ei säädellyt maku, vaan koko: Isomman saavin saaneet söivät jopa 40% enemmän poppareita. Jos ne popparit olivat niitä parasta-ennen päivänsä jo nähneitä, söit silti yli kolmanneksen enemmän poppareita jos sait isomman saavin.
KOSKA ELOKUVAT
Elokuvapopkornin tarina on oikeastaan ehkä tärkein laukaisija nykymaailman megaruokakulttuurille. Tarina juontaa juurensa 1960-luvulle henkilöön nimeltä David Wallerstein. Katsokaas, elokuvateatterit eivät pärjää ilman kioskin myyntituloja. Eli karkkia, popparia ja limua pitää mennä paljon, jotta homma olisi kannattavaa. Myyntejä boostatakseen David sitten asetti leffateatterissaan kaikenlaisia hienoja tarjouksia, jossa myytiin useampi saavi popparia tai useampi limupullo tarjoushintaan yhden sijaan. Harva kuitenkaan lähti tähän kelkkaan mukaan.
Ihminen ei halua porsastella julkisesti. Kuka nyt ostaisi leffaan mennessä kaksi lootaa popkornia? Tai pari karkkipussia? Ei tietenkään, millaisen kuvan haluat ihmisistä oikein antaa? Herra Wallerstein keksi siis jotain muuta: Hän loi megakoot. Kahden poppariboksin sisältö kaadettiin yhteen isompaan saaviin ja Ta-Daa! Myynnit kasvoivat merkittävästi, ja ihmiset ostivat näitä jättikoon annoksia. Ne tuottavat kuitenkin elokuvateatterille huomattavasti enemmän rahaa valmistuksen ollessa säälittävän hintaista.
Tästä eteenpäin herra Wallerstein etenikin esimerkiksi McDonaldsiin ja vei saman idean sinne, vaikka monet olivatkin aluksi skeptisiä. Loppu on historiaa, ja tuon takia voin ostaa puolen kilsan päästä kotoani jättirullakebabin.
MITÄ POHJATON SYÖMINEN OPETTAA?
Tästä voitaisiin jatkaa vielä lukuisilla samanlaisilla esimerkeillä. Mulla olisi takataskussa vielä tarina makaronilaatikosta ja lisää soppakeittiön satuja. Totuus on se, että astian ja lautasen koko määrittelee vahvasti sitä, kuinka paljon syöt. Isompi lautanen tarkoittaa enemmän ruokaa. Ei kukaan oikeasti tarvitse jättiaterioita, megapusseja tai perhepitsoja. Olet aivan varmasti kylläinen ja tyytyväinen siitä pienemmästäkin popparisaavista.
Sinua huijataan etkä edes huomaa sitä. Jostain syystä näkömme ja ajatuksemme saavat aikaan sen, ettet huomaa kuluttamaasi ruoan määrää niin helposti, kylläisyydessäsi on siis tietynlainen tasannekohta. Usein ähky iskeekin vasta 10-30 minuuttia ruokailun jälkeen.
Tätä hyväksi käyttäen, jos tavoitteenasi on kehonmuokkaus, etkä halua välttämättä punnita ja laskea kaloreita, on mieltä mahdollista huijata. Usein kun saamme asiakkaillamme ruoan laadun kohdilleen, lähdemme säätelemään määrää. Sanon usein, että kannattaa syödä pikkuisen vähemmän ainakin parilla päivän aterialla. Syö esimerkiksi siihen asti, että olet 80–90% kylläinen.Tämä usein riittää, kovemman kylläisyyden iskiessä vähän jälkikäteen. Harva edes pitkällä juoksulla huomaa tätä pientä vähennystä, vaikka se voikin tarkoittaa sataa jos toistakin kaloria. Vedetäänpä näistä kaikista tutkimuksista kolme loistavaa niksiä, jotka ovat heti valmiina käytettäväksi:
- Syö pienemmistä astioista. Ruokaa näyttää olevan enemmän, todellisuudessa näin ei ole. Heitä jättiastiat kaapin nurkkaan ja aloita pienentämällä lautasia.
- Jos tämä ei ole mahdollista tai mukavaa, täytä isompi astiasi enemmän ravintotiheällä mutta vähempienergiaisella ruoalla. Eli lappaa lautaselle enemmän vegejä. Näin annoskokosi näyttää samanlaiselta, mutta todellisuudessa siinä on huomattavasti vähemmän.
- Monet meistä tekevät ruokaa joko isommalle porukalle, tai useammalle päivälle. Tässä ykkösvirhe tuntuu olevan santsiastian tuominen lähietäisyydelle. Jätä se sinne keittiötasoille nojuilemaan sen sijaan että toisit kaiken tekemäsi ruoan pöytään. Jos siis haluat lisää ruokaa, joudut nousemaan ylös, kävelemään lukuisia metrejä edestakaisin saadaksesi lisää. Eikä se ole näkökentässäsi! Tämä jo itsessään voi vähentää santsauksen tarvetta.
- Siinä vaiheessa kun olet mielestäsi syönyt tarpeeksi, päätä ateria. Älä emmi, vaan heitä lautasliina tai paperi vaikka lautasen päälle ettet hae enää lisää jos niin olet päättänyt.
VAIN YKSI PALIKKA
Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Elämme maailmassa joka tietää kaiken siitä, mitä syödä, mutta joka on kadottanut taidon kuinka syödä. Annoskoot, ravinto- ja valinta-arkkitehtuuri on tärkeä osa painonhallintaa, ja me haluamme jakaa vinkkejä ja ohjeita niin paljon kuin mahdollista. Tarjoamme myös valmennuspalveluita, joissa asiakkaamme saavat palvelun ostamisen yhteydessä todella kattavan yli 50-sivuisen ravintotietopaketin. Tämäkin artikkeli kuuluu tulevaan kesällä päivittyvään ravintotietopankkiimme! Jos haluat päästä käsiksi tähän opukseen, ota meihin yhteyttä!
Lähteet: 1: Rolls, B. Morris, E. Roe, L. 2002. Portion size of food affects energy intake in normal-weight and overweight men and women 2: Wansink, B. Painter, J. North, J. 2004. Bottomless Bowls: Why Visual Cues of Portion Size May Influence Intake 3: Wansink, B. Kim, J. 2005. Bad Popcorn in Big Buckets: Portion Size Can Influence Intake as Much as Taste
