Japanilainen huippukirjailija Haruki Murakami kertoi kirjassaan ”Mistä puhun kun puhun juoksemisesta” elämäntavasta jonka hän on rakentanut juoksemisen ympärille. Kuten arvata saattaa, vastaan tuli karikoita ja kaipasi neuvoa niiden ylitse pääsemiseksi. Ehkä Harukia ei vain oltu luotu juoksemaan. Se vain otti toisinaan niin pahasti päähän ja turhautti. Saadakseen vastauksia hän otti yhteyttä kilpamaratoonari Toshiko Sekoon. ”Tuntuuko sinusta ikinä siltä, ettet haluaisi juosta?” Haruki kysyi. Olettaen tietysti että nämä päivät ovat harvassa. Toshikon vastaus oli kaikkea muuta:
”Tietenkin. Koko ajan!”
Liikunta, varsinkaan raskaampi kehitykseen pyrkivä liikunta ei aina tunnu hauskalta, eikä ensimmäisiä askeleita ole aina kiva ottaa. Ja se on ihan okei. Olen kyllä paljon puhunut siitä että rääkkitreeni ei ole vastaus. Ehkä kyse ei sittenkään ole siitä, että liikunnasta pitäisi aina tehdä älyttömän mukavaa ja mielekästä. Kyse saattaa olla siitä, että meidän pitää hyväksyä se lihassärky, keuhkojen polte ja hiki. Meidän tulee hyväksyä ja omistautua.
RATKAISU = ONGELMA, ONGELMA = RATKAISU
HOTin, eli Hyväksymis ja Omistatumisterapian idea voi aluksi kuulostaa hieman masentavalta: sen mukaan kärsimys on osa elämää. Ihminen ei tietenkään halua kärsiä. Mutta silti kipua ei tulisi poistaa tai kieltää, vaan se tulisi käsitellä ja hyväksyä. Lähtökohdista löydät kuitenkin jotain juurikin hyvinvoinnin ja aktiivisuuden ympärille rakennettua. Me yritämme nimittäin liikaa hallita tunteitamme.
Yritämme aivan liikaa puskea itseämme, ottaa niskasta kiinni ja taistella kun emme halua liikkua. Joko uskottelemme sisäsyntyisen laiskuutemme tai työstä johtuvan stressin johtavan meidät sohvan perukoille, tai sitten yritämme heittää sen väsymyksen tai epämiellyttävyyden tunteen jonnekin nurkkaan ja väittää ettei sitä olekaan. Muista maratoonari Sekomme vastaus ylempää. Vaikkakin varmasti pilke silmäkulmassa annettu vastaus, hän vain tiedostaa epämukavuuden tunteensa eikä yritä edes hallita sitä.
ASKEL TAAKSEPÄIN
Anna sen ajatuksen tulla: sinua ei huvita liikkua tänään. Treeni tulee olemaan raskas ja vähän ehkä epämiellyttävä. Kyse ei olekaan sinusta. Kyse on ajatuksesta ja tunteesta. Olen jo ennekin puhunut siitä kuinka tällaisessa tapauksessa tulee vain heittää kädet taskuun ja tsekkailla tilannetta. Irrota itsesi tarpeesta hallita tunnetta, ja etäytä itsesi ajatuksistasi. HOTin alkuperäinen nimi tuleekin juuri tunteellisesta etäyttämisestä. Otamme askeleen taaksepäin tarkastellaksemme ajatuksiamme. Me emme ole ajatuksemme.
Yllä puhutut laiskuuden ja väsymyksen tunteet ovat ihan okei, aina ei voi huvittaa. Näitä tunteita ei tarvitse edes yrittää hallita. Anna niiden olla ja toimi silti. Ratkaisusi ei tarvitse pohjautua tunteisiisi.
Välillä kehon kuuntelu ja päiväkohtainen harkinta tulee ottaa huomioon, mutta ei silloin kun olemme ottamassa ensiaskeleitamme. Silloin pitää toimia, koska vastus on kovin ja tapa heikoin. HOT jakautuu kuuteen eri vaiheeseen, joista ensimmäisenä tunnistetaan ja puretaan tunnetiloja. Niiden annetaan menettää kaikki vaikutusvaltansa. Sitä laiskuuden tunnetta ei tarvitse muuttaa, sen voi vaan antaa jäädä huutelemaan taustalle. Väsymys ja stressi saa riehua itsensä uuvuksiin, mene silti treenaamaan. Tukeudu mieluummin tärkeämpiin kysymyksiin.
MIKSI TEET MITÄ TEET
Tämän jälkeen otamme kiinni nykyhetkestä ja itsestämme. Tämä on sitä uteliaisuutta. Tarkastele tuntemuksia ja tilannetta, ja heijasta se siihen, mitä oikeasti itsestäsi uskot. Arvot ovat todella tärkeässä osassa HOTia, kuin myös sinun liikkumistasi. Miksi teet mitä teet?
Meillä kaikilla on oma syymme liikkua, ilman tarkoitusta emme liikkuisi lainkaan. Liikunta ei ikinä ole päämäärä, vaan keino. Tunteet tulevat ja menevät, mutta sinä, tavoitteesi ja arvosi pysyvät kaiken taustalla. Miksi liikut? Sinulla on tulevaisuutesi! Syysi sitoo sinut toimimaan. Omistautuminen syntyy siitä mitä olet ja mitä haluat saavuttaa. Tarpeeksi suuri syy saa polttamaan kaikki veneet ja lähtemään liikkeelle.
TOIMI
Ensi kerralla kun vastus näyttää taas rumaa naamaansa, koeta käsitellä asia hyväksymisen ja omistautumisen kautta. Laiskuuden, väsymyksen tai muun tunteen estäessä liikuntaasi, pysähdy hetkeksi ja käväise läpi nämä neljä ajatuksen vaihetta:
- Kysy itseltäsi: Mitä minä tunnen ja mistä se kumpuaa? Ole utelias! Näitä ajatuksia ei tarvitse muuttaa tai yrittää hallita, kunhan vain tarkastelet niitä. Väsymys tai stressi kannustaa olemaan liikkumatta, ehkä hengästyminen tai keuhkojen poltteleva tunne ei houkuttele sinua lenkille.
- Hyväksy edellä löydetyt tuntemukset ja anna niiden olla. Hyväksy ne, mutta ota askel taaksepäin ajatuksien tasolta. Olet paljon muutakin. Ne ovat vain tuntemuksia ja ajatuksia, eivät sinun koko luontosi. Liikunta tulee välillä tuntumaan epämukavalta. Aina ei huvita lähteä treenaamaan.
- Mihin sinä uskot? Miksi teet mitä teet? Ovatko nämä ajatukset linjassa sinun kanssasi, vai ovatko ne vain ajatuksia. Haluat liikkua terveytesi tai lastesi takia. Tähtäät kohti kovaa kuntoa.
- Toimi ja omistaudu. Nämä tunteet tulevat olemaan mukanasi jatkossakin. Ne eivät mene pois. Toiminta on ainoa tapa lieventää niiden vaikutusta ja ottaa valta siitä mitä teet.
Liikunta voi itsessäänkin olla epämukavaa. Mutta voiko sitä ja esimerkiksi fyysistä kipua muuttaa samalla ajatuksella? Kerron hämmästyttävistä tuloksista lisää viikon uutiskirjeessämme sunnuntaina! Saat sen tilattua itsellesi tuosta alempaa.
Lähteet: 1: Harris, R. 2006. Embracing Your Demons: an Overview of Acceptance and Commitment Therapy 2: Hayes, S. 2004. Acceptance and Commitment Therapy, Relational Frame Theory, and the Third Wave of Behavioral and Cognitive Therapies 3: Hayes, S. 2006. Acceptance and Commitment Therapy: Model, processes and outcomes 4: Ivanova, E. Cassoff, J. Knäuper, B. 2015. Acceptance and Commitment Therapy and Implementation Intentions Increase Exercise Enjoyment and Long-Term Exercise Behavior Among Low-Active Women 5: McCracken, L. Vowles, K. 2014. Acceptance and Commitment Therapy and Mindfulness for Chronic Pain 6: Powers, M. Emmelkamp, P. 2009. Acceptance and Commitment Therapy: A Meta-Analytic Review 7: Ruiz, F: 2010. A Review of Acceptance and Commitment Therapy (ACT) Empirical Evidence: Correlational, Experimental Psychopathology, Component and Outcome Studies
