Kauan sitten savanneilla, kestävyyskunnollamme oli oikea merkitys: Aivan sama kuinka nopeaa elukkaa jahtasimme, sen otuksen tulee hyytyä ennemmin tai myöhemmin. Jaksoimme juosta perässä niin kauan että saaliimme ei enää jaksanut. Toisaalta taas jaksoimme myös juosta karkuun, tai kävellä äärimmäisen pitkiä matkoja veden ja luomuruoan perässä. Mutta tämä oli kymmeniä tuhansia vuosia sitten, siirrytään lähemmäs, muutaman tuhannen vuoden päähän.
Muinaisessa Roomassa vaikkakin fyysinen aktiivisuus ja kova kunto olivat ihailtuja seikkoja pitkän aikaa, voimme silti kuvitella roomalaisen ylimystön loikoilevan divaanilla syöden viinirypäleitä. Varakkuuden ja nautinnonhakuisuuden arvostus lisääntyi ja fyysisen aktiivisuuden arvo laski koko ajan. Harmi kyllä tuohon aikaan sota vaati kovaa kuntoa. Vielä suurempi harmi oli, että tuolloin sodittiin hieman ahkerammin. Onkin esitetty mahdolliseksi, että juuri tämä laskusuuntainen kunto oli yksi syy sille, miksi alkukantaiset ja luonnostaan paljon liikkuvat barbaarit lopulta tuhosivat Rooman imperiumin.
SE HISTORIASTA
Nykyään liikkuminen on harrastus. Ennen se oli osa arkea ja selviytymistämme. Tarvitsimme liikuntaa sotimiseen, ruoan saamiseen, työntekoon ja paikasta toiseen liikkumiseen. Tämä tarve on aikalailla kadonnut. Nämä tekijät kattoivat ennen ulkoisen motivaation määritelmät: sait palkkaa liikkumisesta töissä, ja olit sodassa voitokas jos jaksoit riehua. Sisäinen motivaatio sekä tarkoituksen merkitys taas on ollut hieman hämärässä kautta aikain. En ole enään varma, onko liikunnalla sisäsyntyisesti mitään sellaista.
Työntekomme on muuttumassa kokoajan passiivisempaan suuntaan. Istumme kokoajan samalla kun kädessämme on ranneke, joka yrittää kehottaa meitä liikkumaan edes vähimmäismääriä. Matkaaminen tapahtuu muiden energialla kuin omallamme eikä kellään tunnu olevan aikaa mihinkään, edes pitää huolta itsestään. Tämä kostautuu tietysti myöhemmän ajan sairastelulla. Sotakulttuurimme yrittää yhä pitää kiinni hyvästä fyysisestä kunnosta, vaihtelevalla menestyksellä.
Väitän, ettemme liiku, koska meidän ei tarvitse. Jos tarkastellaan asiaa tarpeiden kautta, ei liikunta löydy listalta. Mukana on monia sivuavia tarpeita, johon liikkuminen ehdottomasti auttaisi, niin kuin itsensä toteuttamisen, saavutuksien ja sosiaalisuuden tarpeita. Meillä ei ole sisäsyntyistä tarvetta liikkua, koska liikunta on aina ollut keino saavuttaa fysiologiset tai itsensä toteuttamisen tarpeet. Nykyään tämä välikäsi on tehty tarpeettomaksi. Liikunta onkin nyt siellä bassonsoiton ja vesivärimaalauksen seassa kun haluamme kohentaa itsetuntoamme ja toteuttaa itseämme.
TYÖSTÄ & TERVEYDESTÄ
”Let the tailors be advised to take phycial exercise at any rate on holidays. Let them make the best use they can of some day, and so counteract the harm done by many days of sedentary life”
Ylläoleva lainaus oli lääkäri Bernardini Ramazzinin kommentti vuodelta 1730 luvulta. Hän huomasi paljon reissaavien ja työssään aktiivisten ihmisten pysyvän vähemmän aktiivisia terveempänä, ja suosittelikin vastaamaan tekemättömyyden pahuuksiin liikunnalla.
Tottahan toki, olemme ymmärtäneet liikunnan tärkeyden jo vuosisatoja, oikeastaan jopa vuosituhansia. Terveydentilan romahtaminen ja aikaisemman kuoleman luulisi olevan melko raskauttava tekijä. Silti, meillä on terveytemme korjaamiseen omia pillereitä, jotka eivät vaadi hikoilua. Emmekä me toisinaan ota niitäkään. Ihmisen arki on täynnä epärationaalista riskikäytöstä: syömme ruokaa joka ei tee meille hyvää, poltamme savukkeita jotka romuttavat terveyttä, tekstaamme ajaessamme ilman turvavyötä humalassa. Emme ole päässeet paljon suuremman kuolonriskin sisältävistä toimista eroon, joten miksi fyysinen aktiivisuus olisi poikkeus? Kunnon kohentuminen ei riitä, pyykkilautavatsa ei aivan ole kaiken vaivan arvoinen.
MIHIN TÄMÄ KAIKKI VIE
Tämän päivän artikkelin sävy on kovin synkkä. Maalailen mustaa kuvaa, mutta teen sen tarkoituksella.
Tarpeettomuutemme liikkua on kuitenkin äärimmäisen tärkeä seikka ymmärtää, kun lähdemme rakentamaan aktiivista elämäntapaa. Se ei tapahdu itsestään. Mikään luonnollinen vaisto ei saa sinua sohvalta lenkkipolulle, koska nykyinen metsästysmatka kestää vain jääkaapille asti. Emme saa valmista kaipuuta salille, koska hyödyt siitä seuraavat vasta tulevaisuudessa.
Sinun pitää itse luoda tarkoituksesi. On täysin mahdollista löytää sisäinen motivaatio liikkua. Suurelle osalle ihmisistä kyse on sosiaalisuudesta, toisille taas saavutuksista ja elämäntavoitteista.
On täysin mahdollista saada liikunnasta mielekäs osa elämääsi. Sinun pitää vain sinnikkäällä, jatkuvalla toiminnalla saada aikaan tarve sekä halu lähteä liikkeelle. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä. Edes useampi kuukausi ei välttämättä riitä liikunnallisen elämäntavan sekä liikunnan mielekkyyden löytymiseen, silti sinun pitäisi jatkaa.
Ole utelias. Kokeile, tutki ja tunne. Kaikki liikuntamuodot eivät sovi välttämättä juuri sinulle, eikä niin tarvitse ollakaan. Hae sitä liikuntaa, mistä pidät ja mistä löydät suurimman sisäisen motivaation. Elä niin nykyisyydessä kuin tulevassakin: Tunnustele liikunnan aikaansaamia tunteita ja muutoksia sekä pidä mielessäsi ne palkkiot, jotka kuukausien aktiivisuus sekä pysyvä elämäntapa tuovat tullessaan.
Ikävä kyllä en osaa antaa yksinkertaisempaa tai helpompaa ratkaisua tähän ongelmaan. Olen sitä vuosia pyrkinyt ratkomaan, ja rakentanut vastauksia pienistä asioista. Pyydänkin sinua lähestymään aktiivisen elämäntavan muodostamista pienten saavutusten näkökulmasta. Paranna toimintaasi palikka kerrallaan, vaikka vain prosentin verran, ja joskus pystyt löytämään oman halusi liikkua.
Lähteet: 1. Blair, S. LaMonte, M. Nichaman, M. 2004. The evolution of physical activity recommendations: how much is enough? 2. Dalleck, L. Kravitz, L. The History of Fitness 3. Mitchell, A. Selmes, T. 2007. Why don’t patients take their medicine? Reasons and solutions in psychiatry 4. Paffenbarger, R. Blair, S. Lee, I-M. 2001. A History of Physical Activity, Cardiovascular Health and Longevity: the Scientific Contributions of Jeremy N Morris. 5.Rosa, P. ym. 2015. Motivational and evolutionary aspects of a physical exercise training program: a longitudinal study
