Nykyajan maailmassa on ristiriita sen välillä mitä tiedetään ja mitä meille kerrotaan. Uutta tietoa on vaikea tuoda koska vanhaa ei saada poistettua. Vaikka jotkin dogmat olisivat osoittautuneet jo vähintäänkin ristiriitaisiksi tai jopa vääriksi, pitävät tietyt tahot niitä yhä yllä vahvasti. Tähän osittain perustuvat myös valtion uudet ravitsemussuositukset. Tähän suureen postaukseen olen kasannut mielipiteeni ja artikkeli on nätisti jaettu erilaisiin alaotsikoihin aiheisiin liittyen. Voit siis hyvin lukea tämän useammassa osassa putoamatta kärryiltä. Valtion ravitsemussuositukset näet näistä kuvista: PYRAMIDI & LAUTANEN
Monipuolisuus ja Valintojen merkitys. Aloitetaan positiivisista huomioista. On hienoa huomata että ravitsemussuosituksissa painotetaan monipuolista ruokavaliota, tarjotaan paljon vaihtoehtoja erilaisille ruokavalioille. Samoin on hyvä että ruokavalioon luotiin joustoa, pyramidissa on jopa tilaa ns. ”sattumille”, eli on hokattu se, että ruokavalion ei tarvitse osua 100% nappiin joka päivä. Päivittäisillä valinnoillasi ja pienillä valinnoilla on kuitenkin suuri merkitys, sinänsä sattuma on siis aika hyvä sanavalinta. Laadullisesti heikomman ruoan ei tulisi olla osa ruokavaliotasi, vaan lisä, tai satunnainen pala. Liiallinen kuri ja tiukkuus harvoin johtaa hyviin tuloksiin.
Ravintoainerajojen muutokset. Ei sillä että kannattaisin tarkkaa laskemista ravintoaineista, se ei usein ole normaalilla terveysliikkujalla tarpeen, mutta luvut ovat hyviä osviitan antajia. Hienoa että kauheista rasvapeloista ollaan jo vähän siirtymässä pois (kohta lisää rasvasta), ja hieno että hiilihydraattien rajoittamista on alettu hieman tarkastaa. Minun mielestäni hiilihydraatteja ei tarvitse poistaa, karppaus ei ole tarpeen. Pärjäät hyvin ilmankin. Mutta toisaalta suuret määrät hiilihydraatteja ovat lähinnä tarpeen vain urheilijoille. Arkipäivän sankarit selviävät varmasti hyvin 100-200g päiväannoksella ja sinne päin. Päivän energiansaannista tuo vastaisi noin kolmas- tai neljäsosaa. Kasviksia on aina syytä painottaa. Hedelmien ja vegejen määrä on aina ensimmäisiä asioita joita katson ihmisen ruokavaliossa. Se usein antaa hyvän kuvan siitä, kuinka yksilö syö, ja mitä hän syö. Vaikka en lähtisi grammamääriä laskemaankaan, voitaisiin kuitenkin sanoa että suurimmalla osalla ihmisistä pieni kasvisten lisäys olisi tarpeen.
Proteiinin väheksyntä. Proteiini on erittäin tärkeä ja olennainen ravintoaine, ja onkin kumma että sen painotus on ravintosuosituksissa pienempi. Jopa terveysliikkujalla joka käy salilla, on korostunut tarve proteiinille. Proteiinilla on myös hieno taito olla vaikuttamatta rasvamassasi nousuun. Ylensyönnin aikana pieniproteiininen dieetti nostaa painoasi vähemmän kuin keski- ja korkeaproteiininen dieetti, mutta rasvamassa kasvaa samalla tavalla.[1]Kaiken lisäksi proteiini on myös loistava kylläisyyden tukija.
Punaisen lihan pelko on mielestäni aivan liiallista. Eräskin melko uusi meta-analyysi (kooste lukuisista tutkimuksista) koosti kaiken kaikkiaan yli miljoona ihmistä kasanneet tutkimukset eikä oikeastaan löytänyt punaisen lihan aiheuttavan riskiä sydän ja verisuonitaudeille, saati sydänkohtauksille tai diabetekselle. [2] Hauskimpia faktoja punaisen lihan vaaroista on se, että ihmiset jotka syövät usein punaista lihaa omaavat enemmän huonoja tapoja, kuten tupakoinnin, prosessoidun ruoan mättämisen ja laiskuuden. Tästä johtuen punainen liha naulataan seinään kuolemantuottajana. Lisäksi tutkimustieto punaisen lihan syöpäriskistä on hyvin ristiriitaista, tuloksia on molemmin puolin.[3,7] Useimmat meta-analyysit eivät löydä selkeää ja tasaista yhteyttä. Prosessoitu liha (hodarit, hampparit ja muut) kuitenkin voi sisältää enemmän ikäviä vaikutuksia kun sitä nautitaan liikaa.
Kananmunienkin rajoittaminen on ihan älytöntä. Tästä voidaan puhua lisää myöhemmin, mutta kyseessä on yksi parhaista ruoka-aineista joita voi nauttia.
Tyydyttyneet rasvat. Haluan sanoa heti alkuun että koko ravitsemustiede ja ravintosuositukset rasvojen ympärillä on nykyään täysin FUBAR (F’d Up Beyond All Reason).
Apulaisprofessori Ursula Schwab kommentoi iltalehdessä että ravitsemusasiantuntijat ovat yrittäneet takoa kalloihimme että tyydyttyneet rasvat ovat pahoja siitä kuitenkaan oppimattamme. Ihan totta. Ja samalla voidaan sanoa että tyydyttyneiden tai ”pahojen rasvojen” vaarallisuus on monesti tieteellisesti tyrmätty, todettu virheelliseksi tai vähintään laitettu kyseenalaiseksi. Esimerkkinä yli 300 000 ihmistä kattanut meta-analyysi joka yksinkertaisesti totesi näin: ”There is no significant evidence for concluding that dietary saturated fat is associated with an increased risk of CHD or CVD”. [4] Onko ihmekään että nämä kalloontakomiset eivät iskostu meidän tajuntaamme? Todisteita on taas kerran molemmin puolin, mutta kovat rasvat saavat ehdottomasti aivan turhan paljon lokaa niskaansa. Tästä puhun myöhemminkin, mutta sanotaan lyhyesti, että ainoita pahoja rasvoja ovat trans-rasvat. Toiseksi, liiallinen rypsiöljyn ja muun teollisen omega-6 rasvan kuluttaminen ei todellakaan tarjoa terveyshyötyjä. [6] Suosi luonnollisia rasvan lähteitä (oliivi- ja kookosöljy, voi, avokadot, yms) ja syö rasvaa monipuolisesti ja kohtuudella! Nämä suositukset eivät vakuuta.
Suola. Yhden tietyn pieneen ravintoaineen manipulointi ei todennäköisesti ole valinta elämän ja kuoleman välillä. Mikä tahansa liikaa nautittuna on vaarallista. Vesimyrkytykseenkin voi kuolla. Suola on saanut paljon pahaa niskaansa, ja sen käyttöä haluttiinkin taas rajoittaa. Ongelma suolaan liittyvissä tutkimuksissa on taas kerran ollut tutkimusten laatu. Monesti ravintotutkimukset ovat kuvailevia, eli toisin sanoen otetaan kasa ihmisiä, etsitään tiettyä ongelmaa ja vedetään johtopäätös ihmisen elämäntavoista, jotka usein tukevat hypoteesia tai rahoittajaa. Eli kuvaileva tutkimus on tutkimuksen verran vajaata toimintaa. Mitään ei tutkita. Pääasiallinen uusin tutkimuksellinen yhteenveto sanoo taas kerran, ettei suolan käytöllä ja terveysongelmilla ole tasaista jatkuvaa näyttöä. [5]On kuitenkin hyvinkin mahdollista, että raju suolan käyttö osoittaa joskus sydän ja verisuonitautien riskiä, mutta samalla erot voivat mahdollisesti olla myös hyvin henkilökohtaisia, ja toisaalta on ajateltava muita ravinnollisia tekijöitä. Mietitään tuotteita joissa on paljon suolaa? Herkut, sipsit, vaaleajauhoiset tuotteet, kaikki yleensäkin teollinen, prosessoitu ja usein vähärasvainen ruoka, jne. On syytä hieman miettiä mistä liika suola tulee. Jos suolaa käyttää maustamaan itse tehtyä, aidoista luonnollisista raaka-aineista kokattua ruokaa, onko vaikutus sama? Joten ehkä maalaisjärjellä pärjää ilman suolan saannin tarkkaa milligrammoittamista?
Mitä me tarvitsemme ja mitä meidän tulisi syödä? Mielestäni valtion ravitsemusneuvottelukunta ampuu tässä vähän joka paikkaan. Toisaalta nyt on ymmärretty kuinka keho oikeasti tarvitsee rasvoja ja proteiinia, samoin kasvisten tärkeyttä korostetaan, mutta sitten ruokapyramidissa nähdään erikseen jaoteltuna osasto leiville, puuroille ja muille ja osasto täysjyvätuotteille ja perunoille. Näitä täysjyvätuotteita kutsutaan ”lisäkkeiksi”. Minulle jää hieman epäselväksi ravitsemustieteen se osa, joka puhuu valkoisen ja prosessoidun viljan tarpeellisuudesta ja oleellisuudesta terveydelle. Miksi valkoinen ja täysjyväjauho on tarkoituksella eroteltu, ja miksi ne ovat samassa arvossa? Lisäksi riisi on hyvää ja terveellistä jopa valkoisena, ja perunoidenkin roolia voisi korostaa. Samalla on outoa että pyramidi korostaa vähärasvaisia maitotuotteita ja lihatuotteita mutta haluaa silti että lisäämme lautasmalliimme pikkukipposen lähes puhdasta öljyä? Öh? Hyvä, että pähkinät ovat saaneet huomiota. Me vähennämme rasvaa niin paljon kaikkialta että joudumme lisäämään sitä ulkoisesti ruokavalioomme.
Voidaan hyvin sanoa että minulle jäi käteen hyvin sekalainen ja solmuinen kimppu ohjeita. Voidaan samalla väittää etten ole aivan samaa mieltä ravitsemuksen suuntaamisesta kuin näiden suositusten tekijät. En kuitenkaan sano että ihan päin honkia olisi menty, tuskin huonoja tuloksia noillakaan neuvoilla saa. Minua vain toisinaan häiritsee syvästi kuinka jotkin olettamukset ja epävarmat tiedot nousevat niin vahvoiksi ohjenuoriksi kuin ravitsemuksen alalla on käynyt. En tässä postauksessa lähtenyt puskemaan esille sen kummallisempia tieteellisiä perusteita ja argumentteja jottei homma paisuisi liian pallokalaksi, mutta kaikkeen tähän voidaan puuttua lisää erikseen myöhemmin! Haluan vielä huomauttaa etten ole millään tavalla virallinen tai koulutettu ravitsemusterapeutti, ja että kommenttini ja suositukseni on nähtävä mielipiteinä ja näkemyksinä kaikesta lukemastani ja tietämästäni suorien ohjeiden sijaan.
Lähteet:
1: Bray, G. Ym. 2012. Effect of Dietary Protein Content on Weight Gain, Energy Expenditure, and Body Composition During Overeating
2: Micha, R. Wallace, S. Mozaffarian, D. 2010. Red and Processed Meat Consumption and Risk of Incident Coronary Heart Disease, Stroke, and Diabetes Mellitus : A Systematic Review and Meta-Analysis.
3: Missmer, Ym. 2001. Meat and dairy food consumption and breast cancer: a pooled analysis of cohort studies
4: Siri-Tarino, P. Sun, Q. Hu, F. Krauss, R. 2010. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease
5: Storm, B. Yaktine, A. Oria, M. 2013. Sodium Intake in Populations: Assessment of Evidence. Washington, DC: The National Academies Press,
6: Ramsden, C. Ym. 2013. Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis
7: Cho, E. Ym. 2010. Red meat intake and risk of breast cancer among premenopausal women.
