”Nyt riitti, minä haluan päästä kuiville!” Näin huusi eräs huumeaddikti taksikuskille. Mitä jos kuski olisikin valmis auttamaan häntä onnistumaan? Lontoon Birginhamin kaduilta löydämme kovin poikkeavan tavan käsitellä addiktioita. Tavallisia paikallisia opetetaan ohjaamaan ja avustamaan addikteja hoitoon ja aloittamaan kuntoutus välittömästi. Menit sitten leipäkauppaan tai taksiin, työntekijä siellä pystyy antamaan ensimmäiset askeleet joita ottaa kun haluat muuttua. Tämä malli puuttuu samalla erääseen tärkeään elämäntapamuutoksia koskevaan asiaan: ajoitukseen.
Mitä jos elämäntapamuutoksessa olisikin suurimmaksi osaksi kyse ajoituksesta? Siitä, että jos vain toimimme oikeaan aikaan, saattaa se saada aikaan vyöryvän lumipallon, joka ei sittenkään pysähdy.
IRTI ADDIKTIOSTA
Voimme oppia todella paljon huumeriippuvuuksista. Ne ovat kuin äärimmilleen vietyjä elämäntapoja ja oppimishäiriöitä. Neurotieteilijä Marc Lewis jakoi kirjassaan Biology of Desire (josta olen ajatuksia jakanut aiemmin täällä) idean Birginhamin mallista sekä näkemyksensä huumeaddiktiosta eroon pääsemiseen: välitön toiminta.
Jos huumeiden käyttäjä yhtäkkiä saa halun ja kipinän muuttua kaupan kassalla, osaisi kassaneiti neuvoa kuinka alkuun päästään. Miten hieno ajatus, että me hyökkäämme vanhoja tapoja vastaan silloin kun ne ovat heikoimmillaan ja kun uusi tapa haluaa tuoda itsensä esille.
Vaikkakin tässä ideassa oli alustavasti kyse huumeaddiktiosta, voidaan sitä hyvin soveltaa liikuntaan ja ravintoon. Molemmissa kyse on kuitenkin elämäntavoista, motivaatiosta ja halusta. Aivojemme mekanismit toimivat molemmissa näissä hyvin samalla tavalla, joskin kieltämättä eri voimakkuuksilla.
HYVÄ, HUONO ELÄMÄNTAPA
Huonot elämäntavat pääsevät valtaan juurikin siitä syystä, että aivoissamme väärät alueet ottavat päätäntävallan. Etuotsalohkon kuoremme järkeily ja toiminnan arviointi sivuutetaan samalla kun muistia, aisteja ja tunnetiloja tarkkailevat aivoalueet saavat toimintansa läpi. Jokainen kerta kun se onnistuu, tämä polku vahvistuu. Sen takia, jos kerrankin meille tulee tunne ja motivaatio toimia toisin, kannattaa se käyttää. Uusi lumipallo tulee laittaa vyörymään. Teemme särön vanhaan tapaan ja pystymme mahdollisesti tämän polun muuttamaan. Mikä sitoutuu yhteen syttyykin yhdessä.
Mikä vain teko voi laukaista pitkäaikaisen muutoksen. En tiedä mikä teko se on, enkä usko että se on sama kaikilla. Kyseessä voi olla käytöksellinen muutos, jokin tapahtuma, tai ihan vain kokeilu ruokavalion tai liikunnan kanssa. Toisilla kävelylenkit tai kahvakuulaharjoittelu on sysännyt liikkeelle pitkäaikaisen muutoksen ravinnon ja liikunnan saralla. Osalle ruokavalion muutos voi yhtäkkiä luoda polun, joka vain jatkuu eteenpäin.
Ehkä kyse onkin ajoituksesta. Uskon nykyään siihen, että jokaiseen mahdollisuuteen kannattaa tarttua, vaikket onnistuisikaan. Olemme UniFitillä auttaneet ihmisiä liikkumaan enemmän ja paremmin nyt reilu kolme vuotta, tämä on ehkä tärkeimpiä opetuksia kuluneista vuosista.
Sama pätee myös yritysten määrän kanssa. Suurimmalla osalla asiakkaistamme on useita muutosyrityksiä jo allaan. Elämäntapamuutos saattaa onnistua heti ensimmäisestä impulssista tai sitten sinulla menee vuosia muuttua. On olemassa tärkeitä tekijöitä, jotka tähän vaikuttavat, mutta yksikään ei voi täysin selittää sitä miksi näin käy. Sen takia on syytä toimia joka ikinen kerta.
Impulsiivisuus ja nykyisyyden aikanäkemys on usein tuomittu turmiolliseksi toiminnaksi, mutta sitähän se itsessään ei ole. Ongelma on siinä, mihin se suuntautuu. Lähes poikkeuksetta kun puhumme impulsiivisuudesta, tarkoitamme herkuttelua, liikkumattomuutta ja muita huonoja elämäntapoja. Mitä jos tekisimmekin impulsiivisesti hyvää? Entä jos tarttuisimme joka kerta tilaisuuteen kun meidän tekee mieli käydä lenkillä tai salilla? Entä jos joka kerta kun fiilis vain tulee, ottaisimmekin salaatin tai jättäisimme suklaat kauppaan. Tällainen tukee aiempaa ajatustamme huonojen tapojen särkemisestä ja uusien yhteyksien syttymisestä.
OLETKO VAIN POTILAS?
Monesti erehdymme kulkemaan mieluummin niin sanottua potilasmallia: saat ohjeet ja noudatat niitä kunnes kukaan ei enää sinua käske. Tämä malli ryöstää muutokselta henkilökohtaisen hallinnan. Se vie sinulta päätäntävallan. Potilasmalliin lukeutuu myös usein sairaaksi leimaamin, jolla on myös melko huonoja seuraamuksia.
Mutta tällä kertaa muutoksen laukaisu tuli sinulta itseltäsi. Teit jotain mitä oikeasti halusit tehdä. Odotuksen ja saavutuksen mielihyvää tuottavat hormonit pamahtivat paikalle ja teet todennäköisemmin sen jatkossakin. Saat kontrollin omasta liikunnastasi, voidaan puhua eräänlaisesta voimaantumisesta vanhan potilasmallin sijaan.
Loppujen lopuksi, mitä hävittävää sinulla on? Suhtaudumme tähän monesti aivan väärin. Ihan kuin liikkuminen tai terveellisempi syöminen olisi ajanhukkaa tai tappio, jos emme pääse haluamaamme tulokseen. Miksi emme yrittäisi uudestaan? Jos opimme avuttomiksi, ei pakotietä löydy kovinkaan helposti. Sen sijaan, jos vain yritämme realistisin tavoittein ja pienin askelin joka kerta uudestaan, jossain vaiheessa muutos voi onnistua. Kun saat ajoituksen oikein, löydät viimein sen oikean kipinän. Italialaisen runoilijan Dante Alighierin sanoin, pienestä kipinästä voi syntyä valtava liekki.
Lähteet ja kirjainspiraatiot: 1: Haidt, J. 2015. Chasing the Scream - The First and Last Days of The War on Drugs. 2: Lewis, M. 2015. Biology of Desire. 3: O'Connor, R. 2014. Rewire - Change Your Brain to Break Bad Habits, Overcome Addictions, Conquer Self-Destructive Behavior
