Mitä sinun pitäisi juuri nyt tehdä? Lueskelet blogiani, selailet samalla varmaan youtubea, facebookkia tai instaa vaikka tehtävälistallasi todennäköisesti on jotain ihan muuta. Mitä sinä viivyttelet? Kaikki meistä tekevät sitä. Toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta en ole vielä tavannut ihmistä joka samantien saa kaiken aikaiseksi. Itse pyörin netissä katsellen kissavideoita kun jotain tärkeää pitäisi tehdä. Oli kyse sitten elämäntavoistamme, työ- tai koulutehtävistämme, byrokratiasta tai siivoamisesta, emme voi välttyä viivyttelemiseltä. Tänään selvitämme miksi me välttelemme tätä päivää, ja mitä sen estämiseksi voimme tehdä.
MITÄ VIIVYTTELY ON?
Eräs Iranilainen tutkijaryhmä puki termin kauniimpiin kledjuihin kuin mitä minä ikinä pystyn:
”Viivyttely on taito jatkaa eilistä ja vältellä tätä päivää.”
Viivyttelyllä on useita hieman laajempiakin syntyperiä: On olemassa luonteenpiirteitä, jossa asioiden eteenpäin lykkääminen korostuu (neuroottisuus) tai vähenee (kuten tunnollisuus). Sen lisäksi jostain syystä naiset viivyttelevät miehiä vähemmän, ja nuoremmat vanhempia enemmän. Eli kun meillä on elämässämme eniten energiaa, käytämme sitä huolimattomammin. Tämä jälkimmäinen saattaa johtua aikakäsityksistämme ja tietoisuudestamme.
Kyse on taas kerran tutusta aivojemme prefrontaalikorteksista, joka siis on valintojen, tapojen ja käytöksen tärkeimpiä päättäviä alueita. Viivyttelyn yhteydessä sen toiminta taas useammista syistä rampautuu, ja tulevaisuuden tavoitteemme jäävät jalkoihin.
Aivojen neurologian ja psykologisten peruspiirteiden lisäksi tutkija Piers Steele on jopa tehnyt matemaattisen yhtälön sille, että siirrät sen siivoamisen toiselle päivälle. Neurologi Daniel Levitin hieman vielä modaili yhtälöä, ja nyt viivyttelyn matematiikka näyttää tältä:
Viivyttelijöitä mahtuu tähän maailmaan useampia. Osa etsii jotain rentoutttavaa, toiset hupia ja kolmannet muuta työtä. Ilmiöllä on laaja teoriapohja, mutta käytännössä sitä on tutkittu vähän. Eräiden ideoiden mukaan välttelemme tämän päivän tehtäviä esimerkiksi epäonnistumisen tai menestyksen pelon, liiallisen vastuksen tai puutteellisten ajanhallintataitojen takia.
Näissä kaikissa on selkeästi esillä välittömien palkkioiden kulttuuri. Haemme rentoutumisen, pelien ja muun kautta sitä samantien iskevää mielihyvää ja aivoainejyräystä tai saavutuksen tunnetta, joka vie murheemme muualle. Vaikka samaan aikaan pääkoppamme syrjässä makaa se ajatus siitä että jotain ihan muuta pitäisi tehdä. Ihminen on luotu hakemaan suurinta hyötyä irti toiminnastaan. Tavoittelemme isointa ja parasta palkkiota, oli se sitten henkistä tai fyysistä. Tässä viivealennus tulee ongelmaksi, koska emme näe tulevaisuuden toimintaa yhtä arvokkaana tai selkeänä kuin mitä nykyhetken, välittömän palkkion toiminnan. Tästä johtuen ylempänä yhtälössä mainitaan palkkion viive ja tehtävän arvo.
Viivyttelyn teoriaa mallintava TMT -malli sekoittaa aikanäkemysten ja arvottamisen lisäksi myös tappiokammon ja onnistumisen pelon. Miten me muka onnistumista pelkäämme? Tämä on kovin mielenkiintoinen ilmiö josta pitää enemmänkin puhua, mutta onnistuminen ja hyvän työn tekeminen voi oikeasti olla meille uhka. Etenkin jos itsetuntomme tai arviomme kyvyistämme ja voimavaroistamme ovat tehtävää työtä matalemmalla. Vertaispaine kasvaa ja meidän odotetaan tekevän samanlaisia suorituksia myös jatkossa. Onnistumisen lisäksi pelkäämme myös tappioita. Se on ihan ymmärrettävää, emme halua saada huonoa palautetta saati pettyä itseemme.
Nämä kaikki syyt luovat päähämme melko villejäkin skenaarioita, jotka saavat meidät helposti vaan pudistelemaan päätämme ja käsittelemään kaikkea tätä mieluummin huomenna. Ja ihan totta, epäonnistuminen on pelottavaa. Homer Simpsonin kuolemattomin sanoin, yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen. Jos jätämme toiminnan huomiseen, säästymme itsemme nolaamiselta tänään.
VIIVYTTELYN VARJOPUOLET
Tämä kaikki saa pahimmillaan kovin kieroutuneita piirteitä. Viivyttelemällä me vahingoitamme itseämme jatkuvasti: Ihmiset, jotka tuppaavat viivyttelemään ihan vaan perusasetuksena, voivat usein huonommin, liikkuvat vähemmän, ovat stressaantuneempia ja ahdistuneempia sekä kärsivät taloudellisista vaikeuksista. Lisäksi näillä ihmisillä on heikko taju ehkäistä ongelmia: He pitävät huolta terveydestään vasta huomenna.
Tämä minua huolestuttaa kaikista eniten. Kyseessä on meidän ainut kehomme. Meidän aikamme, jota emme saa koskaan lisää. Kyse ei ole vain liikunnasta. Emme edes ota lääkkeitämme saati käy lääkärissä. Vaikka voisimme parantaa terveyttämme, pidentää elämäämme ja liikkua paremmin jo tänään, on ensi maanantai jostain syystä parempi.
KUINKA VIIVYTTELYSTÄ PÄÄSTÄÄN EROON?
En usko että pystyt ikinä poistamaan viivyttelyä elämästäsi. Tulet vain kohtaamaan asioita joita ei huvita tehdä. Mutta pystymme silti vaikuttamaan sen määrään ja siihen kuinka kovasti se elämääsi hidastaa. Useat tutkimukset ovat tämän ongelman pariin paneutuneet, ja tässä on tärkeimpiä tärppejä:
Liikunnalla on erikoinen vaikutus elämäntapoihimme. Se ei suoranaisesti tunnu olevan yhteydessä viivyttelyyn, mutta se pystyy silti saamaan aikaan kaiken sen ympärille, joka vähentää viivyttelyn tarvetta. Opiskelijat, jotka laitettiin salille kuntokuurille muutamaksi viikoksi, vähensivät yhtäkkiä tupakointiaan, söivät terveellisemmin, kärsivät vähemmän ahdistuksesta ja koetusta stressistä. He jopa jättivät vähemmän tiskaamattomia astioita lavuaariin odottelemaan. Tuota viimeistä ei itsellänikään kaikkina näinä vuosina ole vielä ilmennyt.
Näissä tutkimuksissa liikunta vapautti henkistä kuormaamme ja paransi tahdonvoimaamme, ja antoi mahdollisesti etuotsalohkon kuorelle mahdollisuuden toimia niin kuin sen kuuluukin. Me viivyttelemme vähemmän, koska olemme paremmin hallinnassa sekä varmempia toimiessamme. Tämän lisäksi esimerkiksi luonnossa liikkuminen on joissain tutkimuksissa vähentänyt viivyttelyn tarvetta.
Liikunnan lisäksi on syytä tarkistaa tavoitteesi ja tarkoituksesi. Puhuja Eric Thomas sanoi sen karuimmin: Viivyttelyä ei ole olemassakaan, et vain halua sitä tarpeeksi. Joka on ihan totta, jos nyt antaisin sinulle miljoona euroa siitä että palautat sen raportin tai että lähdet salille, se tuskin olisi ongelma? Mutta tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen.
Motivaatiolla ja tavoitteilla on todella tärkeä merkitys viivyttelyssä. Ihminen ei tee asioita joilta puuttuu tarkoitus. Muista yhtälöstämme löytyvä tehtävän arvo. Samoin tavoitteesi saattaa olla rempallaan: Olet asettanut sen aivan liian korkealle (huono itseluottamus) tai tarpeettoman matalalle (tehtävän arvo jää matalaksi), tai sitten et saa siitä otetta. Ehkä työ on liian monimutkainen, et tiedä mistä aloittaisit. Nämä kaikki saavat aikaan viivyttelyä, koska ne luovat epävarmuutta toimia.
Viivyttelyä vastaan voi myös kamppailla tekemällä tehtävälistoja tai ÄLÄ TEE -listoja, jossa karsit pois huonoja tapoja, jolloin vain oikeat toiminnot jäävät vaihtoehdoiksi. Hyvä ajan- ja tehtävien hallinta voi rakentaa aivoihimme vahvempia tapoja toimia, jolloin viivyttely jää tietyissä asioissa toissijaiseksi. Tähän hieman liittyen, jossittelu ja muut aiotut aikomukset toimivat mahdollisesti viivyttelyn vähentäjinä. Voit lukea lisää jossittelun taidosta TÄSTÄ.
Muokkaa ympäristöäsi. Pistä kaukosäädin jemmaan tai anna se puolison haltuun kunnes olet treenannut. Sulje nettiyhteys kunnes olet tehnyt mitä pitää. Täytä juomapullo ja lyö treenivaatteet esille tai jopa päälle. Tämä muistuttaa sinua siitä, mitä oikeasti olikaan päivän agendassa.
Ole tietoinen. Taas kerran päästään mindfulness-alueelle. Se, ja kaikki sen lähisukulaiset vaan tuntuvat olevan hyvä keino päästä kosketuksiin monien nykyhetken toimintojemme kanssa. Tämä johtuu siitä, että pysähdymme oikeasti ajattelemaan sitä mitä teemme. Yksinkertainen ajatusharjoitus on lyödä jarrua siinä vaiheessa kun tunnemme viivyttelevämme ja tarkastella miksi näin on. Mitä me pakenemme, ja mikä tämän työn tekemisestä saa niin vaikeaa? Sinun ei tarvitse tuomita itseäsi halusta viivytellä. Älä potki itseäsi motivaatioon. Anna sen tunteen mennä, mutta tiedosta se. Hyväksy se, että välillä oikean työn tekeminen saattaa olla ikävää tai tylsää. Todennäköisesti näin ei ole joka kerta.
Palkitse toimintasi. Minulla kirjojen kuuntelu kuuluu tähän luokkaan. Olen asettanut itselleni säännön siihen, että minun täytyy aina liikkua jotta voin kuunnella äänikirjoja. Kävelylenkit, pyöräily, juoksu kuuluvat tähän kategoriaan, ja monesti tekeekin mieli lähteä kävelylle jotta pääsen kirjassani eteenpäin. Eräs asiakkaani katseli telkkarisarjaa vain juoksumatolla kävellessään. Tällaiset pienet säännöt lisäävät toiminnan arvoa ja vähentävät sen viivettä.
Olen useasti neuvonut aloittamaan heti kun inspiraatio muutokseen iskee. Tämä ei päde vain liikkumiseen, voit käyttää sitä pahoista tavoista eroon pääsyssä tai tärkeiden tehtävienkin hoidossa. Minkä asian voit välittömästi tehdä? Käydä kävelyllä, tyhjentää kämppä huonosta ruoasta tai ostaa kaappi täyteen kasviksia? Kirjoita vain kaksi minuuttia. Siivoa yksi huone. Kaikki käy, aloita helposta ja käytännöllisestä toimesta. Ajatus ei viritä yhtäkään polkua, mutta toiminta aloittaa matkasi saman tien.
Tahdonvoima ja sisukkuus linkittyvät vahvasti viivyttelyyn. Ihmiset, jotka ovat heikompia taistelussa houkutuksia vastaan, päätyvät myös helpommin siirtämään asioita huomiseen. Sinun tulee syödä sammakko ensin. Käy treenaamassa ennen hupia tai rentoutumista. Tämä on idea jota kuulet monissa muodoissa: Sinun tulee tehdä vaikeat asiat ensimmäisenä. Niiden aloittamisesta tulee hiljalleen helpompaa, kun vain toistat vaikeita asioita tarpeeksi pitkään.
Sinun pitää vain aloittaa. Aloita pienestä: Minkä YHDEN teon voit tehdä heti tänään jotta pääset eteenpäin? Päivän pitkä matkamme läpi viivyttelyn teorian ja käytännön on syytä päättää vanhaan kiinalaiseen sananlaskuun:
”Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.”
Kokeile vähintään yhtä näistä vinkeistä vaikka heti tänään. Kerrothan kokemuksistasi ja jaathan myös omat vinkkisi facebookissamme?
Lähteet: 1: Argiropoulou, M. Mathioudakis, K. Siatis, A. Ziaka, R. Roussos, P. Kalantzi- Azizi, A. 2013. Do university students from different cultures procrastinate for the same reasons, to the same extent or have the same consequences? 2: Levitin, D. The Organized Mind. 3: Nasiri, R. Mirkhan, I. Jahanmahin, M. Khademi, Y. 2015. Investigation the effect of regular physical activity on test anxiety and procrastination in students 4: Oaten, M. Cheng, K. 2006. Longitudinal gains in self-regulation from regular physical exercise. 5: Rozental, A. Carlbring, P. 2014. Understanding and Treating Procrastination: A Review of a Common Self-Regulatory Failure 6: Sirois, F. Melia-Gordon, M. Pychyl, T. 2003. ”I’ll look after my health, later” An investigation of procrastination and health.
